Ei muuta kunniaa (Hovimäki #6)
(By Anna-Lisa Mesterton) Read EbookSize | 23 MB (23,082 KB) |
---|---|
Format | |
Downloaded | 612 times |
Last checked | 10 Hour ago! |
Author | Anna-Lisa Mesterton |
Suomi yrittää toipua kansalaissodan myrskyistä, jotka ovat jättäneet jälkensä myös Hovimäen Lindhofien ja Sepän perheen elämään. Kartanoa isännöi nyt agronomi Lennart Lindhof, mutta torpat ovat siirtymässä vuokraajiensa omistukseen. Niin lunastaa vihdoin Sepän Väinökin isiensä torpan ja rakentaa uuden verstaan pienviljelystilansa pihapiiriin. Jääkärinä hänet valitaan Hirvikosken suojeluskunnan johtoon, kun Otto Haglund haluaa keskittyä tulitikkutehtaansa asioihin.
Vaikka Ruuthilla on kädet täynnä työtä kasvavan perheensä parissa, hän on silti perustamassa Hirvikosken Lotta Svärd -yhdistystä yhdessä Marie-neidin ja tohtorinna Katri Intovuoren kanssa.
Raskainta uuteen elämään sopeutuminen on Lilli von Pahlenille ja hänen tyttärelleen Irinalle, jotka hädin tuskin pelastuivat Venäjän vallankumouksen jaloista kotiin Hovimäelle. Lilli haikailee entistä ylellistä elämäänsä Krimillä. Irinaa pilkataan ryssäksi, kun puheessa on outo sointi. Vain pikku-Leo ottaa huolettomana ensimmäisiä askeliaan kartanon puistossa. Myös diakonissanmökissä kasvaa pikkumies, joka ei muista isästään mitään. Alma Seppä kasvattaa hellästi veljenpoikaansa Taistoa. Tämän äiti Martta, katkeroitunut punaleski, on lähtenyt Amerikkaan uuden elämän toivossa.
Itsenäisen Suomen ensimmäiset vuosikymmenet eivät suju Hovimäelläkään ilman kasvukipuja. Pirtuautot kiitävät sammutetuin lyhdyin öisillä teillä ja niiden kintereillä tulevat uudet aatteet ja tavat. Poliittiset ristiriidat kytevät yhä pinnan alla ja leimahtavat lakoiksi, tuhopoltoiksi, talonpoikaismarssiksi ja lopulta myös Mäntsälän kapinaksi. Hirvikoskellakin joudutaan ottamaan kantaa oikeaan ja väärään, kun pitäjän oma mies muilutetaan ja mukiloidaan melkein hengiltä.
Pulavuosina paukkuvat huutokaupanpitäjien vasarat myös Hovimäellä. Miten käy kartanon, kun sitä ei enää suojele laki sääntöperinnöstä?
Lopullisesti elämä kääntyy saranoillaan, kun evakkokuormat kulkevat talvihämärissä kartanon tammikujaa ja suojeluskuntapojat ja lottatytöt palelevat ilmavalvontatornissa. Talvisodan ensimmäiset sankarivainajat haudataan Hirvikosken kirkkomaahan. Ei muuta kunniaa…”