Salainen tiedustelija – Suomalaisen vakoojaupseerin kirjeet 1940–44
(By Mikko Porvali)
Read Ebook | Size | 26 MB (26,085 KB) |
|---|---|
| Format | |
| Downloaded | 654 times |
| Last checked | 13 Hour ago! |
| Author | Mikko Porvali |
Kymmeniä vihollisia makasi erilaisissa asennoissa. Kuolettavasti haavoittuneet repivät tuskaisesti vaatteita yltään. Kävelin ruumiitten keskellä ja keräsin vainajilta paperit, luin ne – tarpeettomat heitin pois ja tarpeelliset otin. Paperit olivat "kuumia"!
Puolustusvoimat valmistautui jatkosotaan sijoittamalla lukuisia nuoria tiedemiehiä Päämajan Tiedusteluosastolle. Näiden reserviupseereiden tehtävänä oli tutkia Neuvostoliittoa, Itä-Karjalaa ja puna-armeijaa. Eräs tiedemiehistä oli 24-vuotias maisteri Igor Vahros, jonka toimenkuva liittyi salaiseen tiedusteluun eli vakoiluun.
Vahros oli suomentanut sotasaalisasiakirjoja ja kuulustellut sotavankeja jo talvisodan aikana. Jatkosodan alkaessa vänrikki Vahros sijoitettiin liikkuvaan tiedustelukeskukseen, joka sai pian tehtäväkseen myös agenttitiedustelun järjestämisen. Suomen arkaluontoisimmat tiedustelusalaisuudet uskottiin nuorelle reserviläiselle, joka oli sukujuuriltaan ja kulttuuriltaan venäläinen. Vahros kirjoitti sotavuosina peitetarinat noin sadalle Neuvostoliittoon lähetetylle vakoojalle. Miehet oli naamioitu puna-armeijan upseereiksi: heidät oli tarkoitus soluttaa Neuvostoliiton tuotantolaitoksiin, kaupunkeihin ja esikuntiin, jotta he raportoisivat näkemästään Suomeen.
Igor Vahroksen kirjeet valaisevat tiedustelumiesten sisäpiiriä, jonka autenttisia kuvauksia ei ole aiemmin julkaistu. Kirjeet kertovat sotilastiedustelun todellisuudesta avoimesti, sillä sensuuri ei päässyt puuttumaan lähettien välityksellä kulkeneeseen venäjänkieliseen kirjeenvaihtoon. Teos sisältää runsaan ja pääosin aiemmin julkaisemattoman kuvituksen. Salainen tiedustelija kuvaa koruttomasti sodan todellisuutta, siviiliväestön ahdinkoa sekä säälimätöntä tiedustelusotaa kahden kulttuurin välillä.
Myöhemmin Igor Vahros (1917-1996) toimi yli neljännesvuosisadan ajan Helsingin yliopiston slavistiikan laitoksen päällikkönä sekä venäjän kielen ja kirjallisuuden professorina. Hän palveli valtionjohtoa useissa Neuvostoliittoa koskeneissa yhteyksissä ja kuului muun muassa YYA-valtuuskuntaan.”
